• Ja eikun Italiaan munia hakemaan, eikös niin?

Hyvät ihmiset, miten paljon antoisampaa on mielikuvituskokata tämä liittotorttu, kuin vain mennä alepaan hakemaan munia. Miten niistä voisi tehdä italialaista marenkia? Nehän on keravalta…

Tämä resepti on täydellinen mielikuvituskokkailuun: siinä on selkeät ohjeet, mielikuvitusta hersyttävä sanoitus ja vaihekohtainen kuvitus. Pointtina on siis tuottaa keväisen keltainen torttu jonka pinnalla nököttää tasamittaisia marenkikökköjä… hmm, ihanaa. Voin jo tuntea veden herahtavan kielelle.

Tortun pohjaan tarvitaan siis keltuainen, vettä, voita, jauhoja ja sokeria. Mutta tässä toteutuksessa löydänkin itseni jo Italiasta (pakko mennä että saa niitä munia), seison kivilattiaisen maatalon keittiössä, kaadan lasiin sopivasti viileää Pinot Biancoa ja alan valmistaa sunnuntailounaalle jälkiruoaksi tätä ihanaa herkkua. Ikkunasta häivähtää auringonpilkahdus, verhot lepattavat ja pihalta kuuluu iloista italialaista naurua ja puhetta.

Kun taikina on paineltuna kauniin keraamisen vuoan pohjalle (minun vuokani on hienompi kuin reseptin kuvassa oleva metallivuoka!), kaadan taikinan päälle kaapista ottamani, jo useaan kertaan käytetyt kuivatut herneet. Näin taikina ei nouse uunissa vaan on täydellinen täytteille. Uuh mikä tuoksu upeasta kiviuunista tuleekaan keittiöön. Kas kissa kävelee uteliaana oven raosta sisään, sinäkin tunsit tuoksut vai mitä?

Viljelijänaapurini Bruno toi eilen meheviä sitruunoita, juuri täydellisiä tähän ruokaan: kai ne voisi pestäkin mutta en tohdi, vaan raastan ja mehustan ihan sellaisenaan. Ohjeen mukaan italialaisten keltuaisten (noh, siis italialainen marenki – capisci?) erottelu pitäisi tehdä tyhjällä muovilimupullolla mutta kyllä se kuulkaa tappaisi tunnelman. Siitä voisi kuulua typerä äänikin (voitte ehkä kuvitella? Varsinkin kun koittaa turistaa keltuaisia ulos?  Äh, älkää kuitenkaan): parempi on vain rikkoa munat yksitellen kämmenelle ja antaa valkuaisen valua tarkasti talteen.

Keltuaisista, mehusta ja ihanista passiohedelmistä nousee poristessaan niin upea tuoksu että on taas pakko maistaa raikasta viiniä – ryys.

Sitten siirrytään aatelisten osastolle: marenki vaatii kunnon vatkauksen ja sitten sokeriliemen varovaisen lisäämisen nostellen joukkoon. Lopuksi suosittelen levittämään marengin keskiaikaisella hopeisella miekalla täytteen päälle, miksei kun kerran voi ja miekkoja roikkuu salongin seinällä…

Tässä kohtaa reseptin laatija todella mokaa: marengin voisi paahtaa kaasupolttimella? Siinähän on kulmakarvatkin jo vaarassa. Ei – ei sentään. Minä käytän koko komeutta hetken kuumassa puu-uunissa ja samalla keitän kahvit. Ei se haittaa vaikka lounas kukkivassa puutarhassa päättyykin piiraaseen josta mielikuvituskokki jo söi viipaleen, eihän?

alkuperäinen resepti : Anna-lehti 12.4.2017 https://anna.fi/ruoka/reseptit/passiohedelma-sitruunamarenkitorttu